työelämäohjauksen työkalupakki
HARJOITUS: ELÄMÄNTILAKARTAN PIIRTÄMINEN
Visualisointi tarkoittaa visuaalisen mielikuvan muodostamista asiasta. Visualisointeja voidaan tehdä muistojen ja havaintojen sekä välittömien ajattelu- ja tunneprosessien pohjalta. Kartoittaminen on visuaalisten mielikuvien muuttamista konkreettiseen muotoon – piirustuksiksi, kartoiksi, kaavioiksi, kuvioiksi, symboleiksi ja niin edelleen. Kartta ei ole vain kuva todellisuudesta, vaan väline todellisuuden rakentamiseen.
Oppimistulokset
Harjoituksen jälkeen osallistujat
-
ymmärtävät visualisoinnin konseptin
-
osaavat visualisoida tulevaisuuttaan ja piirtää siitä karttoja
-
osaavat laatia visualisointikartan heille tärkeistä ja henkilökohtaisesti merkityksellisistä asioista sekä määrittää eri tekijöiden keskinäisiä suhteita.
Harjoituksen sisältö
Sosiodynaamisessa ohjauksessa visualisointia ja kartoittamista käsitellään viestinnän välttämättöminä kulttuurisina työkaluina. Kartoittaminen on niin perustavanlaatuista toimintaa, että lajistamme voitaisiin hyvin puhua homo cartographicuksena, kartoittavana ihmisenä. Sosiodynaamisessa ohjauksessa kartoittamista käytetään edistämään sekä koulutusvaiheessa olevien ohjaajien että ohjattavien (jotka pyrkivät rakentamaan parempia elämänpolkuja) oppimista ja viestintää.
Puhuminen-kuunteleminen, kirjoittaminen-lukeminen ja visualisointi ovat viestien tulkinnan, kommunikoinnin ja kulttuurillisen mielekkyyden rakentamisen kolme tärkeintä keinoa. Kartoittamisen seuraaminen on tilaisuus päästä seuraamaan ihmismielen taikavoimaa, kun se tuo nähtäväksemme tietoisuuden rakennuspalikoita.
Kartta ei ole vain kuva todellisuudesta, vaan väline todellisuuden rakentamiseen.
OHJEET HARJOITUKSEN TEKEMISEEN
Kartta voidaan laatia melkein mistä tahansa aiheesta, mutta tähän valitussa esimerkissä aiheena on tulevaisuuden kartoittaminen.
Kartoittamista kannattaa ajatella yhteistyöprosessina. Ohjaaja osallistuu antamalla kartalle rakenteen, kun hän kysyy merkitystä tuottavia kysymyksiä, eli sellaisia, jotka kannustavat ohjattavaa kertomaan elämäntilastaan henkilökohtaisesti merkityksellisiä asioita. Ohjattava vastaa kysymyksiin ja täyttää näin karttaan oman elämäntilansa sisällön. Prosessin kuuluu olla joustava, ja ohjattavaa kannustetaan piirtämään, käyttämään symboleita, kuvia, metaforia ja kuvakkeita tai kirjoittamaan sanoja tai lyhyitä lauseita. Jos käytössä on värikyniä, kokemuksia voidaan välittää myös eri värein.
Perusstrategiana on visualisointikartan laatiminen henkilölle tärkeistä ja henkilökohtaisesti merkityksellisistä asioista sekä eri tekijöiden keskinäisten suhteiden määrittäminen. Ohjaaja voi olla prosessissa tukena kysymällä sopivia kysymyksiä, olemalla huumorintajuinen ja asenteeltaan luova ja avoin sekä auttamalla silloin, kun ohjattava kaipaa apua.
Ohjaaja tai opettaja antaa henkilölle tai ryhmälle seuraavat ohjeet: ”Piirrä suuri ympyrä ja aseta itsesi johonkin kohtaan ympyrän sisälle. Tämä on henkilökohtainen maailmasi.”
Tämän jälkeen ohjaaja pyytää vastausta esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin:
-
Toiset ajattelevat, että heillä on monta tulevaisuutta, toiset kuvittelevat itselleen vain yhden.
Millaisen tulevaisuuden kuvittelet (tai haaveilet) itsellesi toiveiden tulevaisuutena? -
Piirrä tai kirjoita elämäntilan (tai henkilökohtaisen maailman) sisälle johonkin kohtaan jotain tulevaisuudestasi tai tulevaisuuksistasi.
Jos mielessäsi on useampi kuin yksi tulevaisuus, mikä niistä tuntuu houkuttelevimmalta? -
Ketkä elämäsi tärkeät ihmiset voisivat auttaa sinua etenemään kohti kuvittelemaasi tulevaisuutta?
Sijoita heidätkin jonnekin ympyrän sisälle. -
Millaisia tärkeitä vaiheita on edessä matkalla kohti tulevaisuutta?
Sijoita ne ympyrän sisälle. -
Mikä mahdollisesti estää sinua etenemästä tulevaisuuttasi kohti?
Merkitse nämäkin asiat henkilökohtaisen maailmasi sisälle. -
Millaista elämästäsi tulee, jos saat haluamasi tulevaisuuden?
Pystytkö esittämään senkin elämäntilassasi? -
Tuleeko sinulle mieleen asioita, jotka sinun on tehtävä tai opittava, jos tarkoituksesi on edetä tulevaisuuttasi kohti? Merkitse nekin elämäntilasi sisälle.
Lopuksi on syytä korostaa, että kaikenlainen kartoittaminen tapahtuu aina yhdessä vuoropuhelun kanssa. Ne tukevat toinen toisiaan.
Kartoittamisen avulla saadaan käyttöön kaikki merkitysten välittämisen kolme tapaa – puhuminen, kirjoittaminen ja visualisointi – ja niistä tulee merkitysten rakentamista sekä apua hakevan että auttajan hyödyksi.
Elämäntilakartoituksen avulla auttaja pystyy pääsemään sisälle toisen elämäntilaan ja ymmärtämään toisen henkilökohtaisen maailman merkityksellisiä elämänkokemuksia ja tekijöitä.
Kartoittaminen voi auttaa sekä ohjaajaa että ohjattavaa visualisoimaan monimutkaisen tilanteen ja näkemään, millaisia kuvioita elämäntilan eri elementeistä muodostuu. Kartoittaminen tuo selkeyttä ja väliaikaisen rakenteen ongelma- tai päätöksentekotilanteeseen.
Kartoittaminen on erinomainen esimerkki oppimisesta ja ongelmanratkaisusta ohjatun osallistumisen (guided participation) kautta.
Kun kysymme, mikä ura sopii minulle parhaiten, kysymme oikeastaan, miten minun pitäisi elää elämäni. R.Vance Peavy, 2002