Työnohjaus

Työnohjaus on kokeneen työnohjauskoulutuksen omaavan asiantuntijan antamaa säännöllistä ja prosessiluontoista ohjausta ja tukea oman työn arvioinnissa, työn ongelmien erittelyssä sekä niiden ratkaisemiseksi tarvittavien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Työnohjausta antaa yleensä oman ammattialan kokeneempi ja työnohjauskoulutuksen omaava asiantuntija, ja se on kestoltaan suhteellisen pitkäaikaista (1–3 vuotta). Työnohjausta tarvitaan erityisesti sellaisissa tehtävissä, joihin liittyy keskimääräistä raskaampia asiakas- tai potilassuhteita. Työnohjaus on keskeinen osa sitä oppimis- ja kehittymisprosessia, jossa työntekijän pätevyys ja itseymmärrys työn toteuttamiseen ja kehittämiseen muotoutuu. Työnohjaus on toimintana organisaation muuta ohjaustoimintaa tukeva ja täydentävä ohjausmuoto, jonka avulla voidaan edistää työyhteisön ja organisaation tarkoituksenmukaista toimintaa sekä edistää organisaatiokulttuurin myönteistä muodostumista.

Suomessa sosiaali- ja terveysaloilla vaativassa asiakastyössä, esimerkiksi mielenterveystyössä, työskentelevät ovat yleensä oikeutettuja työnohjaukseen osallistumiseen työnantajan kustantamana. Urakysymykset saattavat nousta esille työnohjauksessa, mutta työnohjaaja ei ole varsinaisesti uraohjaaja, vaan keskiössä on työ ja sen tekijä.

Työnohjaaja saattaa olla samasta organisaatiosta kuin ohjattava, mutta ei kuitenkaan samaa työyhteisöä tai ‑tiimiä. Usein työnohjaaja on työorganisaation ulkopuolinen henkilö. Suomessa on päätyökseen työnohjausta tekeviä henkilöitä sekä niitä, jotka tekevät työnohjaustyötä osa-aikaisesti päivätyönsä ohessa. Työnohjaajilla taustakoulutus on kirjava, ja opintoihin voivatkin hakeutua kaikki ammatillisen tutkinnon suorittaneet. Koulutusta tarjoavat sekä toisen asteen että korkea-asteen oppilaitokset (koulutuksen laajuus väh. 60 op).