työelämäohjauksen työkalupakki
AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNUSTAMINEN SUOMESSA
Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa on pysyvät järjestelmät ja kattavat kansalliset käytännöt arkioppimisen ja nonformaalin oppimisen (aiemmin hankitun osaamisen) tunnustamiseen. Suomessa julkisella ja kolmannella sektorilla on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana useita tunnustamishankkeita, ja yksityinen sektori ja työmarkkinaosapuolet ovat olleet mukana hankkeiden suunnittelussa ja kehittämisessä.
Näyttötutkinnot, yleiset kielitutkinnot ja tietokoneen käyttäjän A-kortti ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittuja taitoja ja osaamista tunnustetaan Suomessa.
Aikuisten ammatillinen koulutus
Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämässä oleville että työttömille. Erityisesti aikuisille suunniteltua ja järjestettyä ammatillista koulutusta on saatavilla kaikentasoisena. Aikuisopiskelijat voivat suorittaa samoja ammatillisia perustutkintoja kuin nuoretkin: on vain tehtävä motivoitunut päätös aikuiskoulutukseen hakeutumisesta ja lähetettävä hakemus. Aikuiskoulutukseen saa myös valtion aikuisopintorahaa. Opetusta annetaan ammattioppilaitoksissa, mutta kasvavassa määrin myös työpaikoilla ja verkko-oppimisympäristöissä. Aikuiset voivat suorittaa näyttötutkintoina kaikkia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja.
Korkeakoulutuksessa aikuisopiskelijoilla on omat kandidaatin tutkintoon johtavat väylänsä: heitä varten on oma opiskelupaikkakiintiö, ja heille tarkoitettu ammatillinen ja yliopistokoulutus järjestetään monimuoto-opetuksena. Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa työelämän tarpeisiin perustuvan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Yliopistoissa aikuisopiskelijat voivat hakeutua muuntokoulutukseen, jossa uuden korkeakoulututkinnon voi suorittaa lyhyemmässä ajassa, jos henkilöllä on jo valmiiksi yliopistotutkinto. Yliopistot järjestävät myös erikoistumiskursseja ja täydennyskoulutusta korkeakouluista valmistuneille sekä avoimia yliopisto-opintoja.
Näyttötutkinnot aikuisille
Näyttötutkintojärjestelmä on vakiintunein osaamisen tunnustamisjärjestelmä Suomessa. Näyttötutkinnon voi suorittaa riippumatta siitä, miten ja missä tiedot ja taidot on hankittu, sillä tutkinnonsuorittajan tiedot, taidot ja osaaminen osoitetaan virallisesti hyväksytyssä kokeessa. Näyttötutkintojärjestelmä perustettiin vuonna 1994, kun ammattitutkintolaki (306/1994) tuli voimaan. Nykyään järjestelmästä säädetään laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998). Järjestelmän suunnittelusta vastasi Opetushallitus tiiviissä yhteistyössä tärkeimpien työmarkkinajärjestöjen sekä opettajien kanssa. Näyttötutkintona voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tai osia tutkinnosta. Näyttötutkintojen suosio on kasvanut nopeasti tutkintojärjestelmän käyttöönoton jälkeen, ja niiden asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on jatkuvasti vahvistunut.
Eri tutkintonimikkeitä on nyt lähes 380, ja järjestelmän ensimmäisten kymmenen vuoden aikana suoritettiin miltei 90 000 näyttötutkintoa. Tuoreiden tilastojen valossa järjestelmän suosio jatkuu edelleen (esimerkiksi vuonna 2013 suoritettiin 33 168 tutkintoa). Vuosina 1995–2013 suoritettiin yhteensä 418 699 näyttötutkintoa.
Aikuisopiskelijat osoittavat vaaditun ammattipätevyytensä useimmiten tosielämän työtehtävissä. Tätä edeltää yleensä valmisteleva koulutus, jossa opiskelijat oppivat lisää tarvittavia taitoja. Näyttötutkintoon kuuluu käytännön työtehtäviä sekä kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Opiskelijan aiemmin hankitut tiedot, taidot ja osaaminen otetaan myös huomioon. Näyttötutkintoa suorittamaan pyrkivät opiskelijat hakevat yleensä tutkinnon suorittamista suoraan haluamastaan oppilaitoksesta. Näyttötutkintoon johtavaa koulutusta voi myös suorittaa aikuisille tarkoitettuna työvoimakoulutuksena.
Aikaisemmin opitun tunnistamista tehdään osana näyttötutkintoprosessin hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista. Näyttötutkintoprosessia ohjataan asetuksilla ja määräyksillä, jotka koskevat kaikkia toimijoita ympäri Suomen. Koulutuksen järjestäjän tulee toimia niin, että näyttötutkintoa suorittamaan hakeutuneet saavat asiakaslähtöisesti suunniteltua ja toteutettua neuvontaa, ohjausta sekä muita, yhteisesti sovittavia tukimuotoja ja palveluja 1) näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen 2) näyttötutkinnon suorittamisen ja 3) tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisessa.
Ohjaus näyttötutkintoon hakeutumisessa tarkoittaa hakeutujan opastamista itsetuntemuksensa selvittämisessä, osaamisensa tunnistamisessa sekä tutkinnon suorittamisessa ja opiskeluvalinnoissa tarpeellisten tietojen löytämisessä ja ymmärtämisessä. Tarkoituksena on löytää hakeutujalle mahdollisimman hyvin soveltuvat tutkinto- ja opiskelujärjestelyt. Tutkinnon suorittajan kaikkien ohjaajien tulisi tuntea työpaikan kulttuuri ja perehtyä sen toimintaprosesseihin, jotta he osaisivat perehdyttää tutkinnon suorittajaa ja ohjata tutkinnon suorittamisessa. Hakeutujat tarvitsevat ohjausta ja tukea usein myös oppimiskysymyksissä. Mahdolliset kieli- ja oppimisvaikeudet on hyvä tuoda heti aluksi selkeästi esille, jotta ne voidaan ottaa huomioon. Hakeutumisessa tutkinnon suorittaja valitsee yhdessä esimerkiksi työnantajan, näyttötutkinnon järjestäjän ja koulutuksen järjestäjän kanssa soveltuvan tutkinnon. Pääpaino tutkinnon valinnassa tulee olla hakeutujalla itsellään. Työantajan ja tutkinnon tai koulutuksen järjestäjän tehtävä on vain tukea henkilön omaa valintaa.
Näyttötutkintoon tarvittavan osaamisen hankkimisen vaiheessa sekä tutkinnon suorittamisen vaiheessa opiskelija saa ohjausta valmistavan koulutuksen opettajalta, oppilaitoksen opinto- ja uraohjaajilta sekä muilta oppilaitoksen tukihenkilöiltä. Sen sijaan hakeutumisvaiheessa ohjausta on mielestäni puutteellisesti saatavilla. Henkilökohtaistaminen käynnistyy yleensä vasta koulutuksen valintahaastattelussa tai vasta valmistavan koulutuksen alussa, kun opiskelija on jo valittu tiettyyn koulutukseen. TE-palvelut pyrkivät antamaan ohjausta ja neuvontaa tutkinnon valitsemisen vaiheessa, mutta heillä ei useinkaan ole riittävästi alakohtaista tietoa. Opin Ovi ‑palveluiden tyyppiset aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat juuri oikea paikka, mistä aikuinen saa osaavaa, relevanttia ohjausta hakeutumisvaiheessa. Myös aikuisoppilaitoksista saa ohjausta, kun hakija osaa sitä pyytää, sillä aikuiskoulutusorganisaatioissa on lisääntyvässä määrin ohjausalan ammattilaisia.